Poika istuu tuvan ikkunan alla ja tekee vastoja. Hän on jo 28-vuotias mies, mutta aina vain poika vanhempiensa seurassa. Ainakin tässä ympäristössä. Hän pohtii, että hän olisi lapsi varmaan vielä heidän haudallaankin. Poika tarkastelee äitiään ja isäänsä suurella lämmöllä; kuinka isä kertoo aina saman jutun, kun he valmistavat vastoja. Kuinka äiti puolestaan kulkee paljain jaloin koivunlehtiä hiuksissaan ja ehdottaa, että he pelaisivat korttia. On kesä, ja poika tulee muistamaan tämän kesän ja vanhempiensa ääriviivat koko loppuelämänsä ajan.'Se kesä on mennyt' on Marko Tapion kaunis romaani pojan ja vanhempien erityisestä suhteesta.