Ilosilmäinen pikkupoika heitti aran tervehdyksen ja päätti häipyä omiin leikkeihinsä jättäen meidät aikuiset juomaan kahvia keskenämme. Oli maanantai 5. päivä tammikuuta 1987. Tein ensimmäistä työvuoroani Porin liikkuvan poliisin yksikössä. Partiokaverikseni olin saanut kokeneen ja reippaan poliisin, Matin, joka opetti keltanokalle liikenteenvalvonnan perusperiaatteita. Iltapäivällä Saabin keula suuntasi Nakkilaan Matin kotiin, jossa hänen vaimonsa oli keittänyt meille kahvit. Matti esitteli minulle ylpeänä perheensä. Jostakin syystä tuosta mukavasta kahvihetkestä mieleeni jäi juuri mustahiuksinen nelivuotias pikkumies Lauri, jolle mielessäni hyräilin vanhaa laulua 'Pikku, pikku Lauri'. Lukuisten yhteisten partiovuorojen jälkeen tiemme Matin kanssa erosivat siirtyessäni rikostutkijaksi Porin poliisilaitokselle 1. helmikuuta 1998.