Nykyään kuninkailla ja kuningattarilla ei ole erityisen suurta valtaa. Heidän tekemisistään voi lähinnä lukea viihdelehtien värikkäiltä etusivuilta. Aiemmin kruunupäisten hallitsijoiden persoonallisuus, lahjakkuus ja kunnianhimo saattoivat kuitenkin syöstä valtakunnan veriseen sotaan, koota voimakkaita valtioita yhteen tai luoda kontakteja uusiin maailman kolkkiin. Euroopassa ei keskiajalla vielä ollut nähty, että valtakuntaa voisi hallita nainen. Tanskalainen kuninkaantytär onnistui kuitenkin voittamaan itselleen peräti kolme valtakuntaa ja kokoamaan ne unioniksi. Älykkyydellä ja voimalla Margareetasta tuli 1300-luvun lopulla Pohjolan historian vaikutusvaltaisin henkilö. Reilut sata vuotta Margareetan kuoleman jälkeen yhtenäisen Pohjolan johtoon nousi Kristian II. Julmana ja manipuloivana kuninkaana tunnettu Kristian II joutui valtataisteluun Kustaa Vaasan kanssa. Nuori ruotsalainen aatelismies ja kapinallisjohtaja oli samasta puusta veistetty kuin tanskalaiskuningas – kivenkova ja häikäilemätön. Näiden kahden arkkivihollisen valtataistelu jätti verisen jäljen koko Pohjolaan. Myös Englannin kruunu on ollut manipuloivien ja vallanhimoisten miesten hallussa. Avioliiton kuningatar Katariinan kanssa täytyi olla Jumalan tahdon vastainen. Näin päätteli Englannin kuningas Henrik VIII, kun hänen vaimonsa ei yli 20 vuodessa ollut synnyttänyt hänelle poikaa, joka ei olisi kuollut jo pikkulapsena. Kuningas pelkäsi Tudorin suvun säilymisen puolesta ja vaati avioeroa. Varmistaakseen oikeudenkäynnin tuloksen hän kiersi lakia, väärensi todisteita ja lahjoi tuomarit. Tutustu 18 kuninkaan ja kuningattaren elämiin, voittoihin ja tappioihin – rakastajia unohtamatta.