Aurinko paistaa, linnut laulavat ja ulkona tuoksuu keväälle. Pienessä hämäläisessä kunnassa sijaitsevassa rivitalonpätkässä ollaan heräämässä. Siellä ei välttämättä jokaisessa asunnossa tuoksu keväälle, siellä haisee vanha viina. Yhdessä asunnossa ei ole ketään kotona. Sen asukki Reino Nyman on sellaisessa paikassa, jonne ei varmasti linnun laulu kuulu, eivätkä sinne tunkeudu myöskään muut kevään merkit. Ainoat äänet kuuluvat siitä, kun muut putkaan joutuneet hakkaavat ovia päästäkseen pois ankeasta majapaikastaan. Putkaan Reino Nyman oli joutunut edellä mainitun rivitalon pihasta, josta poliisit olivat hänet yöllä hakeneet. Reino oli häirinnyt seinänaapurina asuvan Raija Niemisen rauhaa kiertelemällä pihamaalla ja kurkkimalla asuntoon sisään. Myös ovia Reino oli kolistellut eikä ollut uskonut Raijan ja hänen luonaan vieraana olleen Kari Koivusen pyyntöä tai käskyä lopettaa häirintä. Lopulta Niemisen ja muiden asunnossa olleiden mitta oli tullut täyteen ja paikalle oli kutsuttu virkavalta. Lähtö oli tullut läheiseen isompaan kaupunkiin, missä tämänkin kunnan juopuneet ja häiriköt säilöttiin tarpeen niin vaatiessa.